Sami Ronkola Suoraa tekstiä vihaisen nuoren suulla

Minne matkaat suomineito?

Viime kerralla kun toimin keskustassa elettiin vuotta 2013. Puolue toimi silloin oppositiossa ja puoluetta manattiin auringonlasku-puolueeksi. Kyseisenä vuonna toimin itse Vantaan Keskustanuorten puheenjohtajana ja olin jonkinverran perillä puolueen tapahtumista ja jos en kaikesta ihan perillä ollut niin pystyin kuitenkin antamaan valistuneita arvauksia tulevista käänteistä.

 

Mikä eroitaa vuoden 2013 keskustan ja vuoden 2016 keskustan?

Vuonna 2013 elettiin aikaa presidentinvaalien jälkeen. Orastava nousu ehkä osatekijänä oli saanut kenttäväen puhaltamaan yhteenhiileen. Oli vain Keskustalaisia. Taustalla ei käynyt kuhinaa (ainakaan kuuluvasti) aatteelisista vastakkainasetteluista. Toki puolue oli moniääninen. Merkittävimpänä tapahtumana pidän keskustanuorten puheenjohtajavalintaa. Kyseisestä valinnasta pystyi ennustamaan jo hieman tulevia tapahtumia. Ja ei keskustanuoret ei ole puolueeseen nähden mikään pienitekijä, vaan useita keskustanuoria istuu puolueen toimielimissä merkittäviläkin paikoilla.

 

Loikataan vuoteen 2015 jolloin tein paluun Keskustaan. Aluksi tuntui kuin olisi kotiin palannut. Pian kuitenkin huomasin ettei kaikki ollut niinkuin ennen. Puolueessa oli voimakasta jakautumista ilmassa vaikkei ihmiset puolueessa sitä suoraan myönnäkkään. Keskustanuoret ovat tässäkin asiassa hyvä simulaatio puolueesta. Suosittu puheenjohtaja ilmoitti väistyvänsä vain yhden istutun kauden jälkeen. Puheenjohtaja kilpaan osallistui kaksi aivan erilaista ehdokasta. toista ehdokasta voidaan hyvin pitää Keskustan "liberaali"siiven edustajana ja toista "alkiolaisen"siiven edustajana (en kuitenkaan pidä tätä jakolinjaa oivallisena). Tästäkin on luettavissa merkkejä hajaannuksesta mitä ei vain välttämättä myönnetä ääneen.

 

Vuoden 2016 alussa itse aloitin Uudenmaan keskustanuorten varapuheenjohtajan tehtävissä. Olen päässyt käymään oivallisia ja vähemmän oivallisia keskusteluja niin puolueen sisällä kuin ulkonakin. Suurimmat kysymykset jotka minulle on syntynyt keskusteluista ovat: Mihin Keskusta on menossa? ja mihin Keskusta on viemässä Suomea pääministeripuolueena. Näihin kysymyksiin ei ole saatavilla ainakaan suoraa vastausta. Kuitenkaan jakolinjat eivät ole mitään blokkirajoja vaan niistä on pystytty keskustelemaan asiallisesti ja toistemme mielipiteitä kunnioittaen puolueen sisällä. Luojan kiitos Keskusta ei ole yhden totuuden puolue, vaan asioista saa olla erimieltä. Siksi minua hiukan yllätti kunniapuheenjohtajan ulostulo. Kuitenkin ymmärrän myös hänen turhautumisensa. Väyrystä tulisi mielestäni puolueen sisällä kuunella erittäin tarkalla korvalla jo pelkästään pitkän kokemuksen takia, mutta myös vastapainona ydelle totuudelle.

 

Omia päätelmiä mihin Suomea tulisi viedä suhteessa Euroopan unioniin.

 

Jos ensimmäinen osio piti sisällään pohdintaani puolueen tilasta niin tämä toinen osio sisältää mielipiteitäni asioista joista olen vahvasti erimieltä puolueen johdon kanssa ja ennemminkin olen Väyrysen linjoilla.

 

Se tuskin on mikään salaisuus että suorastaan inhoan Euroopan unionin rakenteita ja sen federialistista kehitystä. Sekään tuskin on salaisuus että mielelläni tuhoaisin koko yhteisvaluutta Euron.

 

Se mitä minä tunnen ja tiedän asioita niin Suomen osallisuus kummassakaan on mutkikasasia. Euroopan unioni ei nykymuodossaan vastaa sitä mihin aikanaan kansanäänestyksellä liityttiin. Perustuslaissa eduskunnalle ja valtionneuvostolle määriteltyä valtaa on erinäisin kyseenalaisin järjestelyin siiretty Eu-byrokraateille. Ja ei se valta ei ole siirtynyt euroopan parlamentille joka sentään on demokraattisesti valittu, vaan kasvottomille virkamiehille ja komissaareille. Lainatakseni nälkämaanlaulua joka on hyvin merkittävä osa Keskustalaista identiteettiä 

"Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
puolesta hengen, heimon ja maan. 
 
Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!"

 

Miten meidän Suomen Tasavallan asioista voi olla päättämässä Kreikkalaiset poliitikot joiden taloudenhoito on jo rikollisella tasolla? Miten meidän talouteen ja sen hoitoon on vaikuttamassa keski-eurooppalaiset pankit jotka ovat tilanteen keinottelemalla aiheuttaneet? Meidän tulee nälkämaanlaulun sanoin muistaa missä meidän onnemme on, riihiemme rikkaus riippumaton. Meidän tulee palauttaa valta takaisin kotimaahan niin sisä-, ulko kuin talouspoliittisissa asioissa. Meidän ei tule nöyristellä yhtäkään Saksalaista liittokansleria. Meidän ei tule osallistua yhteenkään pakotekampanjaan josta on vain haittaa Suomen taloudelle. Ei ne pakotteet joita Eu on asettanut ne eivät vaikuta mitenkään länsi-eurooppaan ja Venäjäkin lähinnä vain nauraa niille. Ainoat joihin pakotteet koskevat ovat Suomen kansalaiset ja yritykset. 

 

Lopuksi ilmoitan tukevani Paavo Väyrystä kampanjassa demokratian puolesta, Euroopan unionin vallan rajoittamisessa tai poistamisessa ja Suomen irrottamisessa Eurosta. Jos Väyryseltä tulee kutsu osallistua talkoisiin, niin minä osallistun.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Selkeää tekstiähän tuo.
Saisivat ottaa kantaa myös muista puolueista. Tosin yksi PS:n edustaja näin jo tekikin.

Henry

Toimituksen poiminnat